tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kansalaisten näkemyksiä Hakaniemen torilla 3.3.2019

Puolueet olivat vahvasti esillä Hakaniemen maalaismarkkinoilla sunnuntaina 3.3.2019. Sää oli kaunis, vaikkakin viileähkö, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä ja ajoittain keskustelut kävivät vilkkaina. Usein kysyin, mitä pitäisi politiikassa muuttaa? Seuraavassa muutamia keskeisiä aiheita.


Yrittäjyys ja työllistyminen

Useampi keskustelija kertoi olevansa pienyrittäjä, tai sitten eläköitymisen vuoksi luopunut yrittäjyydestä. Pienten ja keskisuurten yritysten keskeisiä kasvua estäviä tekijöitä tuntuivat olevan raskas byrokratia, suuret työnantajakustannukset sekä epävarmuus rekrytoinnin onnistumisesta. Näkisin, että yrittämisen muotoja ja joustoja pitäisi edelleen lisätä. Henkilöstön palkkaaminen tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi, sillä uusia työpaikkoja syntyy eniten nimenomaan pk-yrityksiin, joilla voi paikallisesti olla suuri merkitys. Myös työsuhteen ehdoista tulisi voida sopia joustavammin ml. työsuhteen purku tarvittaessa. Tämän tulee toki tapahtua oikeudenmukaisesti, ja onkin selvää, ettei työnantaja halua eroon osaavasta, motivoituneesta ja hyvää tulosta tekevästä työvoimasta. Perheyrityksissä sukupolven vaihdosta tulee helpottaa karsimalla raskasta verotusta.


Koulu ja koulutus
                                                                                                         
Mielenkiintoista oli, että jo eläkeiässäkin olevat henkilöt olivat enemmän huolissaan lastenlastensa koulutus- ja opiskelumahdollisuuksista ja laadukkaasta, kilpailukykyisestä opetuksesta kuin omasta tulevaisuudestaan. Sopivan pienet ryhmäkoot, riittävä opettaja- ja kouluavustajamäärä sekä oppilaan kykyjä vastaavat haasteet tehostaisivat mielestäni edelleen jo nykyisin hyviä oppimistuloksia. Suurin vaikutus näillä olisi ehkä kuitenkin koulurauhaan ja häiriöiden, kuten koulukiusaamiseen vähentämiseen. Suomi ei enää ole alkutuotantovaltainen yhteiskunta, joten osaaminen ja sen mahdollistama kehitys ovat tulevaisuuden kilpailuvaltteja, joita ei tule leikata koulutuksen ja tutkimustoiminnan rahoitusta karsimalla. Opintotuen tulorajaa tulee nostaa nykyisestä opiskelijan arjen helpottamiseksi.


Kenellä on varaa muuttaa Helsinkiin?

Uudet omistusasunnot lähentelevät 10 000 euron neliöhintaa, eikä vanhempienkaan asuntojen hinnoissa ole ollut laskua havaittavissa. Perinteisesti on kaavoitettu ydinperheille sopivia, noin 70 neliön kokoisia asuntoja, vaikka kasvava osa asunnontarvitsijoista on sinkkuja. Kalleus koskee myös vuokra-asuntoja, sillä näiden omistajat haluavat toki riittävän katteen investoinnilleen ja perivät siis markkinahintaista vuokraa kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kaavoittamisella voi vaikuttaa sekä asuntojen kokoon, saatavuuteen että hintaan. Pääkaupunkiseudun yleiskaava perustuu jyrkimpiin kasvuennusteisiin ja asuntorakentaminen pyritään aloittamaan sieltä, missä se on helpointa – mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että se olisi kaikkein järkevintä pitkällä aikavälillä – tai edes lyhyellä. Mielestäni rakennusteollisuuden tai palveluntarjoajan etu ei aina ole Helsingin tai helsinkiläisen etu. Nykyään tuntuu usein siltä, että ideologialla pyritään ohjaamaan kulutuskäyttäytymistä ja valitettavan usein juuri mahdollisuuksia rajoittamalla tai karsimalla eikä tarjoamalla houkuttelevia vaihtoehtoja.


Puolustuspolitiikka

Keskustelut puolustuspolitiikan alalla painottuivat lähinnä kahteen asiaan; Suomen ja Ruotsin väliseen, poliittisessa myötätuulessa tiivistyvään kahdenväliseen yhteistoimintaan ja Suomen suhtautumiseen NATO-jäsenyyteen. Suomen ja Ruotsin välinen sotilaallinen harjoitustoiminta onkin jo lähes jokaviikkoista ja hyvin joustavaa. Se palvelee molempien maiden koulutustarpeita kustannustehokkaasti. Siinä, missä Ruotsin kanssa tunnuttiin olevan valmiimpia etenemään jopa sotilasliitoon asti, suhtauduttiin mahdolliseen NATO-jäsenyyteen epäilevämmin. Yleisimmät perustelut olivat melko perinteisiä; kaupankäynti Venäjän kanssa vaikeutuisi ja Venäjä vastaisi Suomen liittoutumiseen lisäämällä sotilaallista voimaa lähialueellemme. Lisäksi NATOn katsottiin olevan USAn talutusnuorassa ja vievän vääjäämättä kohti sellaisia kriisejä, joissa tulee myös tappioita. Itse kannatan avointa NATO-keskustelua, missä liittoutumisen haitat ja hyödyt tulisi kyetä arvioimaan kattavasti ja esittämään avoimesti myös kansalaisille.

NATO on konsensusperiaatteella toimiva sotilasliitto, jonka velvoittava turvallisuustakuu koskee artikla V:n operaatioita silloin, kun joku jäsenvaltioista on joutunut sotilaallisen voimankäytön kohteeksi. Kumppanimailla ei ole turvatakuita. Kriisinhallintatehtävät ovat useinkin NATOn jäsenmaiden muodostaman koalition operaatiota, johon voivat myös kumppanimaat osallistua sopivaksi katsomallaan panoksella, eivätkä ne siis ole koko NATOa velvoittavia.

EU:n sotilaallista ulottuvuutta kehitetään niiltä osin, kun se ei ole päällekkäinen NATOn kanssa. EU:lla ei siis tule olemaan omaa armeijaa, vaan sen kyvyt muodostuvat pääosin kansallisten puolustusvoimien käytettävyydestä tarvittavissa yhteisoperaatioissa. EU:lla ei myöskään ole vastaavaa komento- ja esikuntarakennetta, mikä mahdollistasi joukkojen nopean ja laajamittaisen kokoamisen ja käytön.

En katso EU tai Suomen ja Ruotsin kanssa tai muidenkaan maiden kanssa tehtävän kahden- tai monenvälisesti tehtävän turvallisuusyhteistyön kilpailevan NATO-yhteistyön kanssa, vaan pikemminkin täydentävän sitä.

Jos Itämeren tai Fennoskandian alueella puhkeaisi aseellinen sotilaallinen kriisi, olisi Suomen mahdotonta pysyä sen ulkopuolella sivustakatsojana. Tuolloin Suomen asema olisi kaikkein heikoin ilman keskinäistä tukea ja hankalasti huollettavana, kun kauppalaivaston toimintaan tulisi merkittäviä häiriöitä tai pahimmillaan liikennöinti Suomen satamiin estyisi kokonaan.


RKP ja kaksikielisyys

Kampanjan aikana on ollut hauska havaita, että siinä missä suomenkieliset pitävät RKPtä helposti yhden asian kielipuolueena – tutustumatta tarkemmin vaali- tai puolueohjelmaan, tuntuvat ruotsinkieliset painottavan enemmän kaksikielisyyttä ja jokaisen kansalaisen oikeutta saada palveluita omalla, virallisella äidinkielellään. Eräs esitys oli, että kaksikielisyys olisi aloitettava jo varhaiskasvatuksen aikana tarjoamalla kielikylpymahdollisuus. Mitä aikaisemmin toisen kielen oppii, sen helpompaa tulee myös muiden uusien kielien omaksuminen olemaan. Keskustelin pitkään erään rouvan kanssa, joka heti alkuun ilmoitti, että nyt saan puhua sitä ”pakkoruotsia”, koska hänen mielestään ruotsin kielen käyttöön tulee myös tarjota aitoja mahdollisuuksia. Yleensähän kaksikieliset vaihtavat nopeasti suomeen kuullessaan, ettei puhuja ole ruotsinkielinen. Sama toimiin myös toisinpäin, mutta usein suomenkielinen joutuu vaihtamaan englanniksi. Vain puhumalla oppii, joten antakaa halukkaille siihen mahdollisuus. Kiitin häntä tästä mahdollisuudesta käyttää ja kehittää kielitaitoani.

Kysymykseen: ”Miksi RKP?” vastaan laajemmin erillisessä blogikirjoituksessa.

Terveiset kuntapäättäjille

Niin kauan kuin ikääntyneet pystyvät itse liikkumaan, pysyvät he pääosin myös vireinä. Eräitä liikkumishaluun vaikuttavia tekijöitä ovat kodin ja asiointikohteen, kuten kaupan, pankin, apteekin jne. välinen matka, kulkureitin laatu ja myös levähdysmahdollisuudet. Pienellä satsauksella levähdyspaikkoihin saadaan madallettua vaikeastikin liikkuvien kynnystä lähteä asioimaan itse. Pidetään ikäihmiset liikkeellä ja vireinä.


Lopuksi rehellistä palautetta

”Poliitikkoon ei voi luottaa, koska te valehtelette aina!”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia uskonnonvapaudesta

Sain muistutuksen vastata uskonnonvapaus.fi -vaalikoneeseen ; kiitos siitä! Vaalikone oli mielestäni hyvin selkeä ja fokusoitunut, mutta se...