Kari Salmi på och om svenska

Jag heter Kari Salmi och jag ställer upp i riksdagsvalet för Svenska folkpartiet. Jag föddes i Luumäki år 1960, där jag växte upp på en lantgård tillsammans med tre syskon. Hela min omgivning var i praktiken enspråkigt finsk och den enda kontakten med det svenska språket var via skolundervisningen. Jag hade som tur en väldigt bra svenskalärare, men någon praktisk övning fick jag aldrig. Föga kunde jag då ana, att det svenska språket skulle hjälpa mig i min militära tjänstgöring, möjliggöra affärsverksamhet med svenskar då jag efter min militära karriär kom att grunda ett eget litet företag, att svenskan skulle hjälpa mig under alla mina fisketurer i Sverige och Norge, eller ens att jag en dag skulle vara gift med en finlandssvensk och ha ett barn, vars modersmål är svenska! 

Jag får ofta frågan, både av finsk- och svenskspråkiga, varför jag som finskspråkig ställer upp för SFP. Finland är ett tvåspråkigt land. Det finns flera svenskspråkiga, som har ställt upp som kandidat i partier, vars huvudspråk är finska, så varför skulle inte en finskspråkig då lika väl kunna ställa upp i ett parti, vars huvudspråk är svenska? 

Den främsta orsaken för min del är att SFP:s valprogram tilltalar mig. Jag ser inte SFP som enbart ett språkparti, även om det naturligtvis är viktigt för partiet att ta ställning för det svenska språket och att främja svenskspråkig kultur. SFP är ett liberalt parti, som står för flera av de saker jag själv skulle vilja föra vidare. SFP står för företagsamhet, utbildning, forskning, miljövänlighet, hälsovård, jämlikhet och trygghet i vardagen. Partiet ser Finland som en del av Norden och Europa. SFP baserar sina åsikter på forskning, fakta och sunt förnuft, inte på lösa ideologier, där man försöker vinna populistiska ströpoäng. Ett liberalt parti tillåter mig även större rörelsefrihet än vad ett konservativt parti skulle göra då det gäller att föra fram mina egna åsikter. Jag känner att jag har blivit väl bemött bland andra SFPare.

Mina teman är säkerhet, naturen och miljön (speciellt Östersjön, som är livsviktig för hela Finland), familjeangelägenheter och jämlikt föräldraskap, företagsamhet och arbete, undervisning och forskning, samt språk och kultur.

Då det gäller språk och kultur så anser jag att såväl svensk- som finskspråkig kultur bör främjas, inte den samiska att förglömma. Jag skulle rentav gärna se mera utbyte dessa emellan. Jag har också ett önskemål till er finlandssvenskar: våga tala svenska med oss finnar. Byt inte om till finska så fort en finskspråkig dyker upp. Vi är alla finländare och vi har två språk att värna om. Låt oss försöka lära oss varandras språk genom att ömsesidigt stöda och hjälpa varandra! Det bästa sättet att lära sig ett språk är genom att tala och våga göra misstag!

Jag må vara en nykomling i ankdammen; kanske rentav en ful ankunge. Låt det inte avskräcka er! Tag gärna kontakt eller kom och prata med mig t.ex. när jag är ute på stan och för min kampanj. Jag önskar naturligtvis att ni pratar svenska med mig! 

Kysymykset Kolmen sepän patsaalla la 23.2.2019

Kuten lupasin aikaisemmassa videossani, vastaan tässä kansalaisten kysymyksiin.

Kokoonnuimme Kolmen sepän patsaalle vähän ennen yhtätoista ja laitoimme ripeästi teltan, pöydät ja muut tarvikkeet valmiiksi. Välittömästi tämän jälkeen saapui rouva määrätietoisin askelin ja ilmoitti, että hän haluaa keskustella. Hienoa! Hänen kysymyksensä kuului karkeasti ottaen näin: ”Miten pitäisi yhteensovittaa pääkaupunkiseudun julkinen liikenne, ilmastotavoitteet ja lapsiperheiden päivähoito?” Hänen mielestään jokaista ongelmaa ratkaistaan yksittäisenä, eikä kukaan katso kokonaisuutta. Onko näillä edes mitään tekemistä keskenään, mietin. Hän tarkensi kysymystään esimerkillä. Kun ennen Espoon lähiöstä pääsi bussilla noin 20 minuutissa Helsinkiin, kestää se metron käyttöönoton jälkeen jopa yli tunnin, koska bussilinjoja on vähennetty ja metropysäkille pääsy on vaikeutunut.  Moni työssäkäyvä perhe haluaa lapsensa päivähoitoon jo ennen kuin nämä täyttävät kolme vuotta. Esimerkkiperheen lapsi joutuisi siis olemaan jopa yksitoista tuntia päivähoidossa huonosti toimivan liikenteen takia. Tämä on pienen lapsen kannalta kestämätöntä, eikä useimmat päivähoitopaikatkaan voi tarjota tarvittavaa palvelua. 

Mitä tälle olisi tehtävissä?

1)     Syöttöliikenne taajamista metroasemille pitää saada paremmin työmatkalaisia palvelevaksi. Liikennevirtojen mittaaminen ja -ennusteiden laatiminen ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä liikennevirastolle. Yhtenä keinona on syöttöliikenteen järjestäminen tavallisia busseja ympäristöystävällisemmillä (sähkö?)pikkubusseilla joustavasti matkustajamäärien edellyttämällä tavalla.

2)     Metro- ja juna-asemien viereen tulisi taata riittävän laajat, suojaiset parkkipaikat, jonne ajoneuvon voi jättää työpäivän ajaksi. Paikoitus voisi olla maksullista, mutta paikoitusmaksu oikeuttaisi käyttämään kyseisenä aikana julkisen liikenteen palveluja ilman rajoituksia. Tämä vähentäisi sekä ruuhkia että ilmastokuormitusta.

3)     Lasten päivähoitoon saamisen ja päivähoidon järjestelyjen tulisi olla joustavampia. Tyypillisesti lapset viedään päivähoitoon työmatkalla. Päivähoitopaikan sijainti vaikuttaa oleellisesti työmatkan kestoon ja sujuvuuteen ja edellyttää usein oman auton käyttöä. Mitä, jos päivähoitopaikka olisikin työpaikan välittömässä läheisyydessä? Suurissa toimistorakennuksissa tai yrityspuistoissa on satoja työntekijöitä sekä näillä tarvittavat palvelut kuten esimerkiksi ravintoloita, kahviloita, parturikampaamoita, liikuntatiloja jne. Monella näissä työskentelevistä on myös päivähoitoikäisiä lapsia. Olisiko turvallinen ja joustava päivähoito järjestettävissä kyseisten yrityskeskittymien tiloihin, jolloin työ- ja päivähoitomatkat voisi tehdä yhdessä ja ainakin suurimmalta osaltaan joukkoliikenteen palveluja käyttäen?

Kuulovammaisille mahdollisuus aitoon vaalikeskustelujen seuraamiseen

Seuraavaksi keskustelin erään rouvan kanssa, joka otti esille hankaluuden seurata vaalikeskusteluja kuulovamman vuoksi. Hän kertoi, että kuulovammaisten on hankalaa seurata vaalikeskusteluja, koska kiivaassa keskustelussa puhutaan päälle ja keskeytetään. Tätä on mahdotonta viittoa tai heikkokuuloisenkaan seurata edes kuulolaitteen avulla. 

Mitä keinoja olisi tarjolla tilanteen parantamiseksi? Keskustelija esitti ainakin seuraavia vaihtoehtoja:

1)     Puheenvuoroja pyydettäessä viittaamisen ja huutelun sijaan käytettäisi kahta signaalia, joista toisella pyydetään puheenvuoroa ja toisella pyydetään kommenttipuheenvuoroa.

2)     Puheenvuoro olisi ajaltaan rajoitettu samalla tavalla kuin eduskunnan kyselytunnilla, esimerkiksi yksi minuutti. Myönnetty kommenttipuheenvuoro olisi lyhyempi, vaikkapa 15 tai 20 sekuntia. Sekä katsojan, että osallistujien tulisi kyetä seuraamaan ajan kulua.

3)     TV-ruudun tai muun katselulaitteen alanurkkaan tulisi kirjata, kenellä puheenvuoro on keskustelun seuraamisen helpottamiseksi.

4)     Keskustelut tulisi tallentaa ja editoida häiriöttömiksi, tulkata viittomin ja lähettää uudelleen sopivana ajankohtana tai olla saatavilla kyseisen kanavan toistopalveluna.

Olen sitä mieltä, että yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tietoa ehdokkaista on taattava kaikille.

Miksi RKP?

Tämä näyttää olevan kestosuosikki: Miksi suomenkielinen on valinnut puolueekseen RKPn?

Tutustuin RKPn vaaliohjelmaan ja totesin, että se vastaa suurimmalta osaltaan niitä tavoitteita, joita itsekin olisin valmis viemään eteenpäin. Moni suomenkielinen törmää ensimmäiseksi oletettuun kielimuuriin, eikä näe sen taakse. Yhden asian puolue? Ruotsinkielisille on toki tärkeää, että he voivat asioida omalla äidinkielellään - kuten meille kaikille. Myös ruotsinkielisen kulttuurin edistäminen on oleellinen osa puolueen tavoitteita. Nämä ovat kuitenkin vain pieni osa puolueohjelmasta. RKP profiloituu mm. liberaaliksi, kansainvälisyyttä arvostavaksi ja koulutusta, tutkimusta, yrittäjyyttä jne. tukevaksi kansanpuolueeksi. Se on siis Suomen ja suomalaisten puolue huomattavasti laajemmin kuin mitä ruotsinkielinen väestönosa lukumääräisesti edustaa. Ehkä puolueen suomenkielinen nimi Ruotsalainen kansanpuolue johtaa harhaan. Kyseessähän on ruotsinkielinen (ja useimpien kohdalla jopa kaksikielinen), ei ruotsalainen puolue. Kaikki ruotsinkieliset eivät äänestä RKPtä ja vastaavasti moni suomenkielinen äänestää, koska ovat katsoneet pintaa syvemmälle. Toki jotain painotuseroja on, mutta ei minkään puolueen kannattajakunta ole täysin homogeenista. Liberaali puolue myös sallii konservatiivisia puolueita vapaamman mielipiteiden ilmaisun ja keskustelun.

Vaelluskalapolitiikan absurdit piirteet

Virtavesistä otettiin toisen maailmansodan jälkeen tarvittava, välttämätönkin hyöty Suomen rakentaessa uudelleen talouttaan ja kamppaillessaan sotakorvausten aiheuttamien paineiden alla. Teollisuus tarvitsi energiaa ja kosket valjastettiin jauhamaan sähköä. Vaelluskaloille välttämättömät nousureitit tukittiin padoilla ja näin estettiin niitä pääsemästä lisääntymisalueilleen, eikä kalateitä juuri rakennettu. Patoaltaiden nostama vesi jätti alleen mittavan määrän virtavesikutuisten kalojen kutu- ja poikastuotantoalueita. Tuhoja ovat edelleen pahentaneet koskien perkaaminen ränneiksi, metsäojitukset ja lannoitteiden huuhtoutuminen sekä myöhemmin monet turpeen oton aiheuttamat, pitkäaikaiset haitat. Tilanne on edelleen erittäin huono pääosassa varsinkin mereen laskevista lohien, taimenten ja siikojen kotivesistä. Vaikka nousuväylien rakentaminen ja koskien ennallistaminen ei enää mahdollistakaan 1900-luvun alun luontaista lisääntymispotentiaalia, on silti paljon tehtävissä virtakutuisten kalojen uudistuvien ja kestävien kantojen palauttamiseksi ja vahvistamiseksi.

Koskiosuudet voimayhtiöille

Voimayhtiöiden edustajat kiersivät aikanaan koskitilalta toiselle ostaen vesioikeudet sähkön tuotantoon. Tuolloin ei ymmärretty, eikä näemmä edelleenkään ymmärretä luonnontilaisen virtavesiekosysteemin arvoa. Tilalliset luopuivat oikeuksistaan kertakorvauksella, joka saattoi niissä olosuhteissa tuntua kohtuulliselta. Pääosa jokivarsien asukkaista ja kotitarvekalastajista ei saanut mitään. Yleensä vain ne, joilla oli osoittaa kalastuksesta saatavia, verotettavia tuloja, pääsivät korvausten piiriin, vaikka kotitarvekalastuksellakin oli merkittävä osuus tilallisten ruokahuollossa. Voimayhtiöt määrättiin kompensoimaan ympäristölle ja kansalaisille aiheuttamiaan haittoja mm. velvoiteistutuksin, jotka suhteutettiin joen laskennallisesti menetettyyn tuottopotentiaaliin. Nykytutkimuksen mukaan asetetut velvoitteet ovat noin kuudes- tai seitsemäsosa todellisesta menetyksestä.

Lohen, taimenen ja siian velvoiteistutukset kohdistuvat pääosin terminaali- ja avomerialueille ja hyödyttävät siis enimmäkseen merialueen ammattikalastajia. Lohen istutuksia on tehty vuosittain noin 7 miljoonalla eurolla, mistä kalastajat saavat takaisin noin miljoonan arvosta saalista. Lohen osuus ammattikalastajien saaliista on noin 2%, eikä lohi ole yhdenkään ammattikalastajan pääaasiallinen tulonlähde – erittäin uhanalaisesta meritaimenesta puhumattakaan. Merialueille smoltti-ikäisinä istutettujen poikasten vaellusvietti on luonnonkaloja paljon heikompi, eivätkä ne ole leimautuneet kotikoskeensa. Lisäksi laitospoikasten selviytyminen petoja vastaan on heikkoa, jolloin kuolleisuus on suuri ja istutuksista saavutettavissa oleva hyöty on alhainen. Mikäli joki tuottaa vaelluspoikasia, on näiden kuolleisuus merkittävä voimalaitosturbiinien aiheuttamien vammojen takia.  Patojen yläpuolisille osuuksille on vaelluskalojen sijaan istutettu muuta kalaa, joista siellä ei liene ollut puutetta alun perinkään. Näin jokivarsien asukkaat ovat menettäneet arvokkaat vaelluskalat, jokiympäristö on muuttunut merkittävästi patoamisen seurauksena ja samalla on viety mahdollisuus nykyisiin, uusiin elinkeinoihin, joilla ei vielä tuolloin ollut kysyntää.

Uudet maaseutuelinkeinot

Maailma on muuttunut merkittävästi noista ajoista ja nykyään vapaana virtaava joki – tai jopa lohien, taimenten ja siikojen kestävän luonnonmukaisen tuotannon mahdollistava padottukin joki mahdollistaisi mittavan määrän luonto- ja kalastusmatkailuun erikoistuneita työpaikkoja. Edesmenneen North Atlantic Salmon Fund:n (NASF) perustaja ja puheenjohtaja, islantilainen Orri Vigfússon totesi Suomessa taannoin käydessään, että keskimäärin 40 villiä jokeen nousevaa lohta riittää luomaan yhden työpaikan. Toki Islannissa joet ovat pääosin huippukunnossa ja siksi kysyntää riittääkin, mikä pitää lupien hinnan korkealla. Jos leikitään ajatuksella, että Suomessa tuo tarvittava lohimäärä olisi kymmenkertainen, riittäisi siis Simojokeen vuonna 2017 nousseuden lohien määrä tuottamaan yli 400 työpaikkaa, edellyttäen, että työllistymisen muut edellytykset olisivat Suomessa ja Islannissa identtiset. Suurimpien padottujen jokiemme palauttaminen lohen ja meritaimenen lisääntymisalueiksi voisi siis parhaimmillaan tuoda satoja tai tuhansia työpaikkoja ja pientenkin virtavesien elinvoimaiset kalakannat voisivat tuottaa alueellisesti merkittävän määrän työtä. Nyt tämä potentiaali käytetään lähinnä voimayhtiöiden voittojen varmistamiseen, kalanviljelylaitosten ylläpitämiseen sekä vähäisen ammattikalastajamäärän elinkeinon tukemiseen.

Ammattikalastajat ovat tyytymättömiä Suomen Itämeren lohen kiintiöön sekä asetettuihin kalastusrajoituksiin. He toivovat kalastuskauden aikaistamista, jolloin kiintiöity saalis jakautuisi tasaisemmin pyyntikaudelle ja lisäksi alkukaudesta saaliskalojen keskipaino on merkittävästi suurempi kuin myöhemmin. Ammattikalastaja saa keväällä lohestaan paremman kilohinnan, ja lisäksi asetetut rajoitukset koskevat saalistettavien kalojen kappale- eikä kilomäärää. Aikaistamisella on positiivinen vaikutus ammattikalastajan tuloihin. Toisessa vaakakupissa painavat lohen geneettisen perimän ja luonnollisen lisääntymisen varmistaminen. Nuo alkukauden kookkaat naaraskalat ovat elintärkeitä lohen lisääntymisen ja elinvoimaisuuden kannalta. Lisäksi ne usein vaeltavat ylös latvavesille asti. Tuon potentiaalin merkittävä leikkaaminen ei ole biologisesti eikä taloudellisesti perusteltua.

Suomelle annettu lohikiintiö on tutkijoiden mukaan ylimitoitettu, eivätkä kiintiöt vastaa Itämeren alueen jokien tuottoa. Lisäksi avomerellä tapahtuva sekakantakalastus kohdistuu valikoimatta niin elinvoimaisiin kuin erittäin uhanalaisiinkin kantoihin. Itämeren alueen valtiot voivat käydä kauppaa kiintiöillään ja Suomi onkin ollut halukas ostamaan lisää lohikiintiötä itselleen. Tuo kiintiön lisäys kohdistuisi suurelta osin Suomen joissa syntyneisiin, jo valmiiksi uhanalaisiin lohiin. Terminaalialueilla tapahtuvaa kalastusta on ohjannut aiemmin mainittu istutustoiminta. Vaikka luonnossa syntyneiden lohien osuus terminaalialueiden saaliista on merkittävästi lisääntynyt, ei sitä ole otettu millään lailla huomioon kalastuksen ohjauksessa.

Edellä kerrotusta herää muutama perustavaa laatua oleva vaelluskalapolitiikkaa koskeva kysymys.

1.     Miksei haitan aiheuttaja maksa todellisia korvauksia aiheuttamastaan haitasta?

Voimayhtiöt ovat nykyään jo osin halukkaita keskustelemaan aiheuttamistaan ympäristövaikutuksista ja harkitsemaan niille asetettujen kompensaatiovaatimusten uudelleenjärjestelyjä. Voimayhtiöt haluavat kuitenkin neuvotella ainoastaan nykyisen kompensaatiotason uudelleenkohdentamisesta, vaikka voitollisina yrityksinä ne voisivat osoittaa selkeästi suuremman panoksen aiheuttamiensa todellisten haittojen torjuntaan, kannattavuuden merkittävästi kärsimättä. Pahimmillaan ne edellyttävät, että haitan kärsijä maksaisi suurimman osan kokonaiskustannuksista.

2.     Miksei haitasta aiheutuvia korvauksia kohdenneta niille, joille haitta on ensisijaisesti aiheutettu?

Kompensaatioperusteita on muutettava perusteellisesti. Hyötyjinä eivät voi olla ensisijaisesti merialueen ammattikalastajat, joiden lohenkalastus perustuu nykyisellään lähinnä istutustoiminnan avulla tuotettuun – siis subventoituun saaliiseen, eikä myöskään välillisesti kalanviljelylaitokset, vaan myös kaikki ne jokivarsien asukkaat, jotka ovat menettäneet jokiensa arvokkaimman osan, lohikalat ja niiden avulla mahdollistettavat työpaikat. Tornionjoen hyvät lohivuodet ovat esimerkki siitä taloudellisesta toimeliaisuudesta, jota elinvoimainen ekosysteemi parhaimmillaan edistää, vaikka joen tuotto voisi olla vielä merkittävästi nykyistä suurempikin.

3.     Miksei velvoiteistutuksista siirrytä hallitusti vaellusesteiden poistamiseen ja koskien sekä lisääntymisalueiden ennallistamiseen, jolloin pidemmällä aikavälillä luonnon oma tuotto riittäisi elinvoimaisten ja kestävien kantojen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen?

Osa velvoiteistutusten kustannuksista tulisi kohdentaa kalateiden rakentamiseen ja koskien kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostamiseen. Tähän tarkoitukseen lienee saatavissa EU- ja yksityistä rahoitusta sekä valtion osoittamaa rahaa. Tämä olisi nähtävä investointina, jonka takaisinmaksuaika on hieman toistakymmentä vuotta ja korko erinomainen.

4.     Miksei lohen ammattikalastusta kriittisillä alueilla ja kalojen kannalta kriittisinä aikoina rajoiteta voimakkaasti tai kielletä kokonaan?

Ottaen huomioon lohen osuuden ammattikalastajien tuloista sekä istutuksista saatavan vähäisen hyödyn, olisi perusteltua kompensoida kalastajille nykyinen saalismäärä sellaisenaan ja ostaa näin pois lohenkalastusoikeudet tai rajoittaa niitä merkittävästi niillä alueilla, joilla ammattimaisesta kalastuksesta on merkittävää haittaa tai vaaraa luonnon lohen lisääntymiselle. Myös kaikkea jokialueella tapahtuvaa kalastusta on syytä rajoittaa tai tarvittaessa kieltää kokonaan silloin, kun siitä katsotaan olevan merkittävää haittaa tai se vaarantaa vaelluskalojen luonnollisen lisääntymisen tai kantojen vahvistumisen halutulle tasolle.

5.     Miksei metsäojitusten ja turpeenoton haitallisia seuraamuksia valuma-alueilla velvoiteta korjaamaan ja uusien toimilupien yhteydessä kielletä haitan aiheuttamista kokonaan?

Turve uusiutuu hitaasti, joten on kyseenalaista rinnastaa sitä uusiutuviin energiamuotoihin. Luonnontilainen suo varastoi vettä ja luovuttaa sitä tasaisesti valuma-alueen vesistöihin samalla ehkäisten äkillisiä tulvahuippuja ja toisaalta alivirtaamakauden kuivumista. Turpeenotto pienentää maaperän puskuriominaisuuksia ja tulvat huuhtovat kiintoainesta, lannoitteita ja raskasmetalleja jokiin juuri silloin kun se on syyskutuisten kalojen kannalta haitallisinta; syksyllä kudun aikaan ja keväällä poikasten kuoriutumisen aikaan. Kiintoaine tukkii kutusoraikot ja estää mätimunien hapen saannin. Heikentynyt veden laatu sekä haitalliset ravinteet ja raskasmetallit vaikuttavat kalojen terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Näitä haittavaikutuksia on havaittavissa useissa sellaisissakin vesistöissä, joiden valuma-alueen turvetuotanto noudattaa sille annettuja lupaehtoja. Lupaehdot on siis määritelty liian löysiksi ja haitan aiheuttaminen on näin legitimoitu.

Uskottava kansallinen puolustus on kynnyskysymys

Puolustusvoimilla on 1.7.2017 alkaen neljä laissa määrättyä tehtävää. Kaikissa tehtävissään puolustusvoimat edistää turvallisuutta Suomessa ja sen ympäristössä.

Puolustusvoimien tehtävät ovat:

·      Suomen sotilaallinen puolustaminen

·      Muiden viranomaisten tukeminen

·      Osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen

·      Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan”

Uskottavuus luodaan kansallisesti

Kyetäkseen suoriutumaan annetuista tehtävistä, on puolustusvoimilla oltava riittävä, hyvin koulutettu ja motivoitunut henkilöstö sekä rauhan- että sodanajan tehtäviin. Tällä tarkoitetaan palkattua henkilöstöä, reserviläisiä ja myös varusmiehiä. Näistä muodostettujen joukkojen johtaminen edellyttää hyvää tilannekuvaa ja sen tulee olla ennakoivaa ja mahdollistaa suunnitelmien välitön toimeenpano. Tämä perustuu korkeaan valmiuteen ja sen edellyttämiin valtuuksiin.

Joukkojen taisteluvälineiden ja kaluston on oltava modernia ja suorituskykyistä, mikä edellyttää niiden jatkuvaa, asteittaista päivittämistä. Niiden on kyettävä toimimaan osana verkostoa niin, että kulloinkin paras suorituskyky saadaan joustavasti käyttöön ja toisaalta syntyneitä tappioita tai vaurioita voidaan nopeasti korvata joukkoja tai kalustoa uudelleen kohdentamalla. Järjestelmien yhteensopivuudessa on huomioitava seuraavat vaatimukset:

1)   puolustusvoimien järjestelmien sisäinen yhteensopivuus, 

2)   puolustusvoimien ja muiden kansallisten toimijoiden välinen yhteensopivuus

3)   puolustusvoimien ja kansainvälisten koalitioiden välinen yhteensopivuus

Suomalainen kokonaismaanpuolustuksen konsepti on edelleen harvinainen ja arvostettu maailmalla. Viranomaiset jatkavat niille annetuissa tehtävissä niin rauhan, kriisien kuin sodankin aikana. Yhteistoimintaa harjoitellaan säännöllisesti ja virka-apua annetaan aina tilanteen vaatiessa, joten roolit, valtuudet ja toimeenpano ovat selkeitä jo rauhan aikana. 

Viranomaisten lisäksi tarvitaan myös muun yhteiskunnan tukea. Kansakunnan huoltovarmuus perustuu varmuusvarastoinnin lisäksi myös elinkeinoelämän toimintakykyyn, eli kaupan, liikenteen, materiaalin, elintarvikkeiden, energian, tietoliikenteen jne. varmistamiseen kaikissa tilanteissa. Merkittävä osa tästä on yksityisen sektorin harteilla. Puolustuksen uskottavuuden rakentaminen ja ylläpitäminen koskettaa siis koko yhteiskuntaa ja sen toimijoita.

Uskottavuutta ei voi itse päättää

Puolustuksemme uskottavuus arvioidaan ulkomailla sen perustella, mitä siitä on pääteltävissä ja miten sen olemme valmiita osoittamaan. Joukkojemme määrään, varustukseen ja kalustoon sekä toiminnan tasoon liittyvät tiedot on karkealla tasolla saatavissa julkisista lähteistä ja mm. budjettikirjasta. Nämä ovat signaali tasosta, johon Suomi on valmis sitoutumaan turvallisuutensa takaamiseksi. 

Mittavia hankintoja, kuten merivoimien alusten sekä ilmavoimien hävittäjien uusinta, seurataan maailmalla suurella mielenkiinnolla, eikä vain tarjoajien osalta. Myös panostuksemme kyberpuolustukseen, varautumisemme informaatio- ja hybridivaikuttamiseen sekä tiedustelulain voimaansaattaminen ovat merkittävä viesti kansallisen toimintakyvyn ja tahdon näkökulmasta. Antamamme signaali voi olla joko positiivinen tai negatiivinen, mutta ei koskaan neutraali.

Jotta olisimme uskottava, tulee meidän olla luotettava ja haluttu kumppani. Suomea arvostetaan erityisesti panostuksestamme rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin. Suomi osallistuu myös kansainvälisiin valmiusjoukkoihin ja on tehnyt mm. isäntämaasopimuksen, joka tähtää kansainvälisen avun vastaanottokyvyn varmistamiseen osana kansallisen puolustuksen kehittämistä. NATOn kumppanuus, Pohjoismainen yhteistyö, EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen sekä kahden- ja monenvälinen sotilaallinen yhteistoiminta vahvistavat kansallisen puolustuksemme kehittämistä ja myös uskottavuutta.

Kansainvälisestä harjoitustoiminnasta on tullut arkipäivää. Suomi osallistuu sellaisiin harjoituksiin, jotka parhaiten palvelevat sekä uusien tarvittavien taitojen oppimista että kansallisesti hankitun osaamisen ja yhteensopivuuden arviointia. Esim. hävittäjälentolaivueet ja merivoimien yksiköt harjoittelevat Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa lähes viikoittain. Tämä on erittäin kustannustehokasta ja mahdollistaa sellaisten toiminnallisuuksien harjoittelun, mikä olisi kansallisella tasolla mahdotonta toteuttaa.

Suomi myös tarvitsee kumppaneitaan. Mikäli sotilaallinen kriisi Itämeren tai Fennoskandian alueella puhkeaisi, joutuisi Suomi vääjäämättä sen suoranaiseksi tai välilliseksi osapuoleksi. Ilman molempia osapuolia velvoittavia valtiosopimuksia ei sotilaallisen avun saaminen ole varmaa, tuskin edes todennäköistä. Turvatakuita ei ole ilman jäsenyyttä.

Uskottavan puolustuksen perimmäinen päämäärä on kynnyksen nostaminen niin korkealle, että sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen tai sen käyttö on äärimmäisenäkin keinona kannattamatonta. 

Pidetään kynnys korkealla! Se on yhteinen tehtäväme.

Elintärkeä Itämeri

Itämeri on Suomelle ja suomalaisille elintärkeä ja sen hyvinvoinnista on huolehdittava. Kauppamerenkulku on tuonnin ja viennin valtimo – yli 80% tuonnista tulee meritse maahamme. Tätä kapasiteettia ei voi korvata millään muulla nykyisin käytettävissä olevalla kuljetusmuodolla. Ilmakuljetus on nopeaa, mutta kallista ja volyymit merikuljetuksiin verrattuna pienet. Maayhteytemme Venäjään, Norjaan ja Ruotsiin vähäisen tiestön ja rajoitetun raidekapasiteetin vuoksi tekevät suurten materiaalivirtojen toimittamisen mahdottomaksi. Kansakuntamme huoltovarmuus riippuu suurelta osin kauppalaivaston turvallisesta ja vapaasta liikennöinnistä Tanskan salmien ja satamiemme välillä.

Itämeri ja varsinkin Suomenlahti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Raskaan liikenteen ja vilkkaan, usein risteävän huviveneilyn turvallisuuden takaamiseksi on tehty jo paljon. Törmäys, karilleajo tai muu mittava onnettomuus tai ympäristökatastrofi ovat kuitenkin mahdollisia. Liikenteen valvontaan ja ohjaukseen tulee jatkossakin panostaa – unohtamatta valmiutta etsintä- ja pelastuspalveluun tai ympäristövahinkojen rajoittamiseen ja puhdistamiseen.

Venäjälle strategisen tärkeät kohteet Moskova, Pietari, Kaliningrad ja Kuolan alue vaikuttavat myös Itämeren tilanteeseen. Venäjän tavoitteena on edelleen pääsy kaikille merille ja näin ollen osaltaan se pyrkii edelleen vahvistamaan sotilaallista asemaansa Itämerellä ja heikentämään NATOn vaikutusvaltaa alueella sekä pitämään Suomen ja Ruotsin tästä erillään. Mikä tahansa sotilaallinen kriisi Itämeren alueella vaikuttaa välittömästä hankalassa maantieteellisessä asemassa olevaan Suomeen. Sivustakatsojan rooliin pyrkivän asema voi kyseisessä tapauksessa olla se heikoin.

Myös monet ammatit ovat riippuvaisia Itämerestä ja sen hyvinvoinnista, esim. matkailuyritykset, kalastus, varustamot ja laivanrakennus.

Ammattikalastajien saaliin toivoisin tulevaisuudessa koostuvan nykyistä enemmän myrkyttömistä, luonnon omasta kiertokulusta syntyneistä, kestävästi pyydetyistä kalalajeista, voimakkaiden istutusten sijaan. Uhanalaiset lajimme vaativat suojelua ja elvytystoimenpiteitä, mihin tarvitsemme sekä rajoituksia, että poliittista ohjausta. Tämä ei koske vain merialuetta, vaan koko Itämeren valuma-aluetta jokineen ja järvineen. Piste- ja hajakuormitusta on edelleen vähennettävä sekä kansallisilla että kansainvälisillä toimenpiteillä. Uhanalaisten vaelluskalojen lisääntymisalueita jokien virta- ja koskialueilla on ennallistettava ja pääsyä sinne ja takaisin edistettävä vaellusesteitä poistamalla.

Risteilyalusten, jäänmurtajien ja viranomaisalusten rakentaminen on Suomessa huippuluokkaa, vaikka varustamojen tilauskanta vaihteleekin suhdanteiden mukaan. Kriittisten teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen tarvittavat voimavarat tulee varmista myös tulevaisuudessa. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät hankinnat ja niihin liittyvä varustaminen tulee pitää suomalaisten käsissä vähintään niiltä osin kun siihen on taloudelliset ja tekniset edellytykset olemassa.

Itämeren houkuttelevuus turisteille on myös paljolti riippuvainen meren puhtaudesta, mutta myös palvelutarjonnan monipuolisuudesta, laadusta ja tietysti hinnoittelusta. Itämeren tilaa on seurattava jatkuvasti ja tutkimustulosten pohjalta ohjattava elvyttävät toimenpiteet kipeimmin niitä tarvitseviin tai suurinta hyötyä tuottaviin kohteisiin. Vierailevien risteilyaluksien osalta on pyrittävä entistä voimakkaammin ohjaamaan jätevesien tyhjennyksen satamiin Itämeren sijaan tiivistämällä yhteistyötä ulkomaalaisten varustamoiden kanssa. (Samalla risteilyalusten matkustajia tulee nykyistä paremmin houkutella maihin, mutta Suomeen kohdistuvan matkailun edistäminen vaatii oman blogipostauksensa, joten tästä aiheesta lisää myöhemmin).

Itämeri on myös luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävä suurelle osalle kansastamme.  Väestömme painottuu voimakkaasti etelään lähelle rannikkoa ja useilla on koti tai vapaa-ajan asunto meren läheisyydessä tai harrastus, joka liittyy suoraan tai välillisesti Itämereen. Saaristomme ei saa näyttää hernekeitolta kesästä toiseen. Uiminen ja muu vesiliikunta tulee olla sekä virkistävä että turvallinen harrastus aikuisille, lapsille ja (koti)eläimillekin. 

Saanko esittäytyä?

Minun nimeni on Kari Salmi ja olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa RKP:n listalla Helsingissä. Synnyin  Luumäellä maalaistalon poikana vuonna 1960, missä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Minun vanhempani olivat sekä karjatilallisia että pitivät kyläkauppaa. Vuonna 1979 aloitin vapaaehtoisena varusmiespalveluksen Savon Prikaatissa. Kun minut hyväksyttiin lentoreserviupseerikurssille, siirryin ilmavoimiin Kauhavalle ja tavallaan voi sanoa, että sille tielle jäin. Palvelin Puolustusvoimissa aina vuoteen 2014 asti kunnes jäin reserviin prikaatinkenraalina ilmavoimien esikunnan esikuntapäällikön tehtävästä. Tämän jälkeen perustin pienen yrityksen, jonka puitteissa olen toiminut konsultointi- ja neuvonantajatehtävissä.

Olen urani aikana asunut useammalla paikkakunnalla, mm Kauhavalla, Kuopiossa, Jyväskylässä, Helsingissä, Vantaalla ja Brysselissä. Tämä on luonut laajan näkemyksen Suomea ja Eurooppaa koskevissa kysymyksissä. Koen tämän tärkeänä nyt ollessani ehdolla eduskuntaan; siellä kun päätetään koko Suomea koskevista asioista, niin kansallisessa kuin kansainvälisessä viitekehyksessä. Vaikka olen nykyään kaupunkilainen, niin juureni ovat maalla ja ymmärrän monen maakunnan erityispiirteet ja myös Suomen roolin osana kansainvälistä yhteisöä. 

Asun nykyään Helsingissä yhdessä vaimoni ja alle vuoden ikäisen vauvani kanssa. Minulla on myös kaksi aikuista lasta aikaisemmasta avioliitosta. Olen siitä erikoisessa asemassa, että olen sekä työeläkkeellä oleva yrittäjä, että lapsiperheen isä ja isoisä; näin ollen minulla on omakohtaista näkemystä sekä lapsiperheen arjesta että eläkejärjestelmästä. Harrastuksiini kuuluvat mm. kalastus, perhonsidonta, musiikki, kitaranrakennus ja ulkoilu. Viihdyn hyvin niin Sisä-Suomen metsä- ja järvimaisemissa, Lapissa kuin Suomen kauniissa saaristossakin.

Minulla on laaja kokemus turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ilmailualasta ja teknologiasta. Harrastusten ja elämänkatsomuksen myötä minulle tärkeitä asioita ovat ympäristö ja luonto, Itämeri, kestävä kalastus, Malmin lentokenttä ja sen potentiaalin hyödyntäminen Suomen etujen edistämiseksi, sekä kulttuuri laajassa mittakaavassa.

Haluan erityisesti nostaa esille seuraavat teemat:

1.     Suomen ja suomalaisten turvallisuus; turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

2.     Puhdas ja elinvoimainen luonto ja sen kestävä käyttö, Itämeri, kalastuspolitiikka.

3.     Tasa-arvoinen vanhemmuus; perhepolitiikka.

4.     Yrittäjyyden ja työllistymisen tukeminen.

5.     Koulutus, tutkimus, innovaatiot, digitalisointi.

6.     Kieli- ja kulttuurikysymykset

Suomella tulee olla uskottava puolustusjärjestelmä, mikä koostuu riittävästä, ammattitaitoisesta ja motivoituneesta henkilöstöstä, modernista kalustosta, korkeasta ympärivuorokautisesta valmiudesta sekä kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Suomen tulee olla jäsenenä niissä kansainvälisissä organisaatioissa, joiden päätöksillä on vaikutusta Suomeen. Mikä tahansa Itämeren tai Fennoskandian alueella tapahtuva konflikti tulee heijastumaan Suomeen riippumatta siitä, onko Suomi osallisena konfliktiin vai ei. Tämän takia on tärkeätä olla mukana niissä foorumeissa, missä päätetään asioista, jotka vaikuttavat Suomeen, suoraan tai välillisesti. 

Suomen tulee huolehtia luonnostaan ja varmistaa sen kestävä käyttö. Erityisesti pahoin saastunut ja ravinnekuormituksesta kärsivä Itämeri tarvitsee toimenpiteitä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kalastuspolitiikan tulisi ohjata kalastusta kalakantojen luonnollista lisääntymistä ja kestävää käyttöä tukevaan suuntaan voimakkaiden istutusten sijaan. Erä- ja kalastusturismin kehittymistä tulee edistää poistamalla niitä rakenteellisia esteitä, jotka vaikuttavat haitallisesti uusimuotoisten työpaikkojen syntymiseen.

Perhepolitiikkaa tulisi kehittää niin, että lasten hankinta ja vanhemmuus tätä toivoville olisi joustavampaa ja houkuttelevampaa. Tasa-arvoisella vanhemmuudella taataan yhdenvertaiset edellytykset sekä lasten hoitoon, että työelämään. Myös yksinhuoltajien tulee saada tukea voidakseen paremmin sopeutua lastenhoidon ja työn asettamiin vaatimuksiin. Lapsella tulee myös olla tasavertaiset oikeudet kumpaankin vanhempaansa, olettaen, ettei vanhempi ole lapselle turvallisuusriski. 

Yrittäjyys edistää työllisyyttä, varallisuutta ja hyvinvointia. Suomen tulee olla kilpailukykyinen kansainvälisillä markkinoilla. Valtaosa työpaikoista syntyy PK-yrityksiin, ja tätä kehitystä tulisi edistää mm. byrokratiaa yksinkertaistamalla ja rohkaisemalla yrittäjiä työntekijöiden palkkaamiseen. Joustavat ehdot ja paikallinen sopiminen ovat keinoja madaltaa varsinkin ensimmäisen kokopäiväisen, määrä- tai osa-aikaisen työntekijän palkkaamista. Kasvuyritysten siirtymistä kansainvälisille markkinoille tulee edistää. Sukupolvenvaihdoksen raskasta verotusta tulee keventää.

Suomen tulee panostaa koulutukseen ja tutkimukseen. Suomella ei ole valtaisia luonnonvaroja, joiden varaan rakentaa talouttaan. Sen sijaan tarvitsemme sekä laajaa yleissivistävää koulutusta, että vankkaa erityisosaamista. On panostettava sekä koulutukseen kaikilla tasoilla, että yliopistotutkimukseen. Suomen tulee olla houkutteleva myös kansainvälisille tutkijoille. Tutkimustuloksia tulee hyödyntää uusien innovaatioiden kehittämisessä. Suomen tulee panostaa laajasti digitalisointiin. 

Suomi on perinteisesti kaksikielinen maa. On luonnollista, että kansalainen saa tarvittavat palvelut omalla äidinkielellään. Kynnystä kieliryhmien väliseen kommunikointiin tulee edelleen madaltaa niin, että halu tutustua toistemme kulttuuriin on mahdollisimman alhainen. Kaksikielisyys on rikkaus ja sitä on vaalittava. Ruotsin kielitaito luo myös erinomaisen perustan pohjoismaiselle yhteistyölle - virallisesti käytettävästä kielestä riippumatta - ja tuohon viiteryhmään eittämättä haluamme kuulua.

Haluan myös nostaa esille Malmin lentoaseman merkityksen koko Suomen kannalta. Ilmailuala on yksi harvoja kasvavia aloja, jotka vaikuttavat merkittävästi koko EUn kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen markkina-alueena. EUn ilmailustrategian yhtenä tavoitteena on poistaa ilmailun luonnollisen kasvun esteitä niin suurien kansainvälisten lentoasemien, kuin pienempien paikallistenkin osalta. Sen sijaan, että Malmin lentokenttä ollaan muuttamassa asuntoalueeksi, tulee sitä kehittää nimenomaan metropolialuetta tukevana lentoasemana. 

Miksi minä, suomenkielinen maalaispoika Luumäeltä, olen päättänyt asettua ehdokkaaksi juuri RKP:hen? 

RKP on liberaalipuolue - paljon laajempi kuin pelkkä ruotsinkielen ja suomenruotsalaisen kulttuurin edistämispuolue ja sen tavoitteisiin on helppo yhtyä. Toki painotuseroja on, enkä ole kaikesta 100% samaa mieltä. Minulla on kuitenkin mahdollisuus ilmaista vapaasti oma kantani näihin asiakokonaisuuksiin. Kannatan kaksikielisyyttä ja toimintaa pohjoismaisessa viitekehyksessä, mihin Suomi eittämättä kuuluu.

Linkki RKP:n ruotsinkieliseen tiedotteeseen eduskuntavaaliehdokkuudestani.

Mottoni on: mielummin verkostoja kuin vallihautoja!