Virtavesistä otettiin toisen maailmansodan jälkeen tarvittava, välttämätönkin hyöty Suomen rakentaessa uudelleen talouttaan ja kamppaillessaan sotakorvausten aiheuttamien paineiden alla. Teollisuus tarvitsi energiaa ja kosket valjastettiin jauhamaan sähköä. Vaelluskaloille välttämättömät nousureitit tukittiin padoilla ja näin estettiin niitä pääsemästä lisääntymisalueilleen, eikä kalateitä juuri rakennettu. Patoaltaiden nostama vesi jätti alleen mittavan määrän virtavesikutuisten kalojen kutu- ja poikastuotantoalueita. Tuhoja ovat edelleen pahentaneet koskien perkaaminen ränneiksi, metsäojitukset ja lannoitteiden huuhtoutuminen sekä myöhemmin monet turpeen oton aiheuttamat, pitkäaikaiset haitat. Tilanne on edelleen erittäin huono pääosassa varsinkin mereen laskevista lohien, taimenten ja siikojen kotivesistä. Vaikka nousuväylien rakentaminen ja koskien ennallistaminen ei enää mahdollistakaan 1900-luvun alun luontaista lisääntymispotentiaalia, on silti paljon tehtävissä virtakutuisten kalojen uudistuvien ja kestävien kantojen palauttamiseksi ja vahvistamiseksi.
Koskiosuudet voimayhtiöille
Voimayhtiöiden edustajat kiersivät aikanaan koskitilalta toiselle ostaen vesioikeudet sähkön tuotantoon. Tuolloin ei ymmärretty, eikä näemmä edelleenkään ymmärretä luonnontilaisen virtavesiekosysteemin arvoa. Tilalliset luopuivat oikeuksistaan kertakorvauksella, joka saattoi niissä olosuhteissa tuntua kohtuulliselta. Pääosa jokivarsien asukkaista ja kotitarvekalastajista ei saanut mitään. Yleensä vain ne, joilla oli osoittaa kalastuksesta saatavia, verotettavia tuloja, pääsivät korvausten piiriin, vaikka kotitarvekalastuksellakin oli merkittävä osuus tilallisten ruokahuollossa. Voimayhtiöt määrättiin kompensoimaan ympäristölle ja kansalaisille aiheuttamiaan haittoja mm. velvoiteistutuksin, jotka suhteutettiin joen laskennallisesti menetettyyn tuottopotentiaaliin. Nykytutkimuksen mukaan asetetut velvoitteet ovat noin kuudes- tai seitsemäsosa todellisesta menetyksestä.
Lohen, taimenen ja siian velvoiteistutukset kohdistuvat pääosin terminaali- ja avomerialueille ja hyödyttävät siis enimmäkseen merialueen ammattikalastajia. Lohen istutuksia on tehty vuosittain noin 7 miljoonalla eurolla, mistä kalastajat saavat takaisin noin miljoonan arvosta saalista. Lohen osuus ammattikalastajien saaliista on noin 2%, eikä lohi ole yhdenkään ammattikalastajan pääaasiallinen tulonlähde – erittäin uhanalaisesta meritaimenesta puhumattakaan. Merialueille smoltti-ikäisinä istutettujen poikasten vaellusvietti on luonnonkaloja paljon heikompi, eivätkä ne ole leimautuneet kotikoskeensa. Lisäksi laitospoikasten selviytyminen petoja vastaan on heikkoa, jolloin kuolleisuus on suuri ja istutuksista saavutettavissa oleva hyöty on alhainen. Mikäli joki tuottaa vaelluspoikasia, on näiden kuolleisuus merkittävä voimalaitosturbiinien aiheuttamien vammojen takia. Patojen yläpuolisille osuuksille on vaelluskalojen sijaan istutettu muuta kalaa, joista siellä ei liene ollut puutetta alun perinkään. Näin jokivarsien asukkaat ovat menettäneet arvokkaat vaelluskalat, jokiympäristö on muuttunut merkittävästi patoamisen seurauksena ja samalla on viety mahdollisuus nykyisiin, uusiin elinkeinoihin, joilla ei vielä tuolloin ollut kysyntää.
Uudet maaseutuelinkeinot
Maailma on muuttunut merkittävästi noista ajoista ja nykyään vapaana virtaava joki – tai jopa lohien, taimenten ja siikojen kestävän luonnonmukaisen tuotannon mahdollistava padottukin joki mahdollistaisi mittavan määrän luonto- ja kalastusmatkailuun erikoistuneita työpaikkoja. Edesmenneen North Atlantic Salmon Fund:n (NASF) perustaja ja puheenjohtaja, islantilainen Orri Vigfússon totesi Suomessa taannoin käydessään, että keskimäärin 40 villiä jokeen nousevaa lohta riittää luomaan yhden työpaikan. Toki Islannissa joet ovat pääosin huippukunnossa ja siksi kysyntää riittääkin, mikä pitää lupien hinnan korkealla. Jos leikitään ajatuksella, että Suomessa tuo tarvittava lohimäärä olisi kymmenkertainen, riittäisi siis Simojokeen vuonna 2017 nousseuden lohien määrä tuottamaan yli 400 työpaikkaa, edellyttäen, että työllistymisen muut edellytykset olisivat Suomessa ja Islannissa identtiset. Suurimpien padottujen jokiemme palauttaminen lohen ja meritaimenen lisääntymisalueiksi voisi siis parhaimmillaan tuoda satoja tai tuhansia työpaikkoja ja pientenkin virtavesien elinvoimaiset kalakannat voisivat tuottaa alueellisesti merkittävän määrän työtä. Nyt tämä potentiaali käytetään lähinnä voimayhtiöiden voittojen varmistamiseen, kalanviljelylaitosten ylläpitämiseen sekä vähäisen ammattikalastajamäärän elinkeinon tukemiseen.
Ammattikalastajat ovat tyytymättömiä Suomen Itämeren lohen kiintiöön sekä asetettuihin kalastusrajoituksiin. He toivovat kalastuskauden aikaistamista, jolloin kiintiöity saalis jakautuisi tasaisemmin pyyntikaudelle ja lisäksi alkukaudesta saaliskalojen keskipaino on merkittävästi suurempi kuin myöhemmin. Ammattikalastaja saa keväällä lohestaan paremman kilohinnan, ja lisäksi asetetut rajoitukset koskevat saalistettavien kalojen kappale- eikä kilomäärää. Aikaistamisella on positiivinen vaikutus ammattikalastajan tuloihin. Toisessa vaakakupissa painavat lohen geneettisen perimän ja luonnollisen lisääntymisen varmistaminen. Nuo alkukauden kookkaat naaraskalat ovat elintärkeitä lohen lisääntymisen ja elinvoimaisuuden kannalta. Lisäksi ne usein vaeltavat ylös latvavesille asti. Tuon potentiaalin merkittävä leikkaaminen ei ole biologisesti eikä taloudellisesti perusteltua.
Suomelle annettu lohikiintiö on tutkijoiden mukaan ylimitoitettu, eivätkä kiintiöt vastaa Itämeren alueen jokien tuottoa. Lisäksi avomerellä tapahtuva sekakantakalastus kohdistuu valikoimatta niin elinvoimaisiin kuin erittäin uhanalaisiinkin kantoihin. Itämeren alueen valtiot voivat käydä kauppaa kiintiöillään ja Suomi onkin ollut halukas ostamaan lisää lohikiintiötä itselleen. Tuo kiintiön lisäys kohdistuisi suurelta osin Suomen joissa syntyneisiin, jo valmiiksi uhanalaisiin lohiin. Terminaalialueilla tapahtuvaa kalastusta on ohjannut aiemmin mainittu istutustoiminta. Vaikka luonnossa syntyneiden lohien osuus terminaalialueiden saaliista on merkittävästi lisääntynyt, ei sitä ole otettu millään lailla huomioon kalastuksen ohjauksessa.
Edellä kerrotusta herää muutama perustavaa laatua oleva vaelluskalapolitiikkaa koskeva kysymys.
1. Miksei haitan aiheuttaja maksa todellisia korvauksia aiheuttamastaan haitasta?
Voimayhtiöt ovat nykyään jo osin halukkaita keskustelemaan aiheuttamistaan ympäristövaikutuksista ja harkitsemaan niille asetettujen kompensaatiovaatimusten uudelleenjärjestelyjä. Voimayhtiöt haluavat kuitenkin neuvotella ainoastaan nykyisen kompensaatiotason uudelleenkohdentamisesta, vaikka voitollisina yrityksinä ne voisivat osoittaa selkeästi suuremman panoksen aiheuttamiensa todellisten haittojen torjuntaan, kannattavuuden merkittävästi kärsimättä. Pahimmillaan ne edellyttävät, että haitan kärsijä maksaisi suurimman osan kokonaiskustannuksista.
2. Miksei haitasta aiheutuvia korvauksia kohdenneta niille, joille haitta on ensisijaisesti aiheutettu?
Kompensaatioperusteita on muutettava perusteellisesti. Hyötyjinä eivät voi olla ensisijaisesti merialueen ammattikalastajat, joiden lohenkalastus perustuu nykyisellään lähinnä istutustoiminnan avulla tuotettuun – siis subventoituun saaliiseen, eikä myöskään välillisesti kalanviljelylaitokset, vaan myös kaikki ne jokivarsien asukkaat, jotka ovat menettäneet jokiensa arvokkaimman osan, lohikalat ja niiden avulla mahdollistettavat työpaikat. Tornionjoen hyvät lohivuodet ovat esimerkki siitä taloudellisesta toimeliaisuudesta, jota elinvoimainen ekosysteemi parhaimmillaan edistää, vaikka joen tuotto voisi olla vielä merkittävästi nykyistä suurempikin.
3. Miksei velvoiteistutuksista siirrytä hallitusti vaellusesteiden poistamiseen ja koskien sekä lisääntymisalueiden ennallistamiseen, jolloin pidemmällä aikavälillä luonnon oma tuotto riittäisi elinvoimaisten ja kestävien kantojen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen?
Osa velvoiteistutusten kustannuksista tulisi kohdentaa kalateiden rakentamiseen ja koskien kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostamiseen. Tähän tarkoitukseen lienee saatavissa EU- ja yksityistä rahoitusta sekä valtion osoittamaa rahaa. Tämä olisi nähtävä investointina, jonka takaisinmaksuaika on hieman toistakymmentä vuotta ja korko erinomainen.
4. Miksei lohen ammattikalastusta kriittisillä alueilla ja kalojen kannalta kriittisinä aikoina rajoiteta voimakkaasti tai kielletä kokonaan?
Ottaen huomioon lohen osuuden ammattikalastajien tuloista sekä istutuksista saatavan vähäisen hyödyn, olisi perusteltua kompensoida kalastajille nykyinen saalismäärä sellaisenaan ja ostaa näin pois lohenkalastusoikeudet tai rajoittaa niitä merkittävästi niillä alueilla, joilla ammattimaisesta kalastuksesta on merkittävää haittaa tai vaaraa luonnon lohen lisääntymiselle. Myös kaikkea jokialueella tapahtuvaa kalastusta on syytä rajoittaa tai tarvittaessa kieltää kokonaan silloin, kun siitä katsotaan olevan merkittävää haittaa tai se vaarantaa vaelluskalojen luonnollisen lisääntymisen tai kantojen vahvistumisen halutulle tasolle.
5. Miksei metsäojitusten ja turpeenoton haitallisia seuraamuksia valuma-alueilla velvoiteta korjaamaan ja uusien toimilupien yhteydessä kielletä haitan aiheuttamista kokonaan?
Turve uusiutuu hitaasti, joten on kyseenalaista rinnastaa sitä uusiutuviin energiamuotoihin. Luonnontilainen suo varastoi vettä ja luovuttaa sitä tasaisesti valuma-alueen vesistöihin samalla ehkäisten äkillisiä tulvahuippuja ja toisaalta alivirtaamakauden kuivumista. Turpeenotto pienentää maaperän puskuriominaisuuksia ja tulvat huuhtovat kiintoainesta, lannoitteita ja raskasmetalleja jokiin juuri silloin kun se on syyskutuisten kalojen kannalta haitallisinta; syksyllä kudun aikaan ja keväällä poikasten kuoriutumisen aikaan. Kiintoaine tukkii kutusoraikot ja estää mätimunien hapen saannin. Heikentynyt veden laatu sekä haitalliset ravinteet ja raskasmetallit vaikuttavat kalojen terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Näitä haittavaikutuksia on havaittavissa useissa sellaisissakin vesistöissä, joiden valuma-alueen turvetuotanto noudattaa sille annettuja lupaehtoja. Lupaehdot on siis määritelty liian löysiksi ja haitan aiheuttaminen on näin legitimoitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti