torstai 21. helmikuuta 2019

Uskottava kansallinen puolustus on kynnyskysymys


Puolustusvoimilla on 1.7.2017 alkaen neljä laissa määrättyä tehtävää. Kaikissa tehtävissään puolustusvoimat edistää turvallisuutta Suomessa ja sen ympäristössä.
Puolustusvoimien tehtävät ovat:
·      Suomen sotilaallinen puolustaminen
·      Muiden viranomaisten tukeminen
·      Osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen
·      Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan”

Uskottavuus luodaan kansallisesti

Kyetäkseen suoriutumaan annetuista tehtävistä, on puolustusvoimilla oltava riittävä, hyvin koulutettu ja motivoitunut henkilöstö sekä rauhan- että sodanajan tehtäviin. Tällä tarkoitetaan palkattua henkilöstöä, reserviläisiä ja myös varusmiehiä. Näistä muodostettujen joukkojen johtaminen edellyttää hyvää tilannekuvaa ja sen tulee olla ennakoivaa ja mahdollistaa suunnitelmien välitön toimeenpano. Tämä perustuu korkeaan valmiuteen ja sen edellyttämiin valtuuksiin.

Joukkojen taisteluvälineiden ja kaluston on oltava modernia ja suorituskykyistä, mikä edellyttää niiden jatkuvaa, asteittaista päivittämistä. Niiden on kyettävä toimimaan osana verkostoa niin, että kulloinkin paras suorituskyky saadaan joustavasti käyttöön ja toisaalta syntyneitä tappioita tai vaurioita voidaan nopeasti korvata joukkoja tai kalustoa uudelleen kohdentamalla. Järjestelmien yhteensopivuudessa on huomioitava seuraavat vaatimukset:
1)   puolustusvoimien järjestelmien sisäinen yhteensopivuus, 
2)   puolustusvoimien ja muiden kansallisten toimijoiden välinen yhteensopivuus
3)   puolustusvoimien ja kansainvälisten koalitioiden välinen yhteensopivuus

Suomalainen kokonaismaanpuolustuksen konsepti on edelleen harvinainen ja arvostettu maailmalla. Viranomaiset jatkavat niille annetuissa tehtävissä niin rauhan, kriisien kuin sodankin aikana. Yhteistoimintaa harjoitellaan säännöllisesti ja virka-apua annetaan aina tilanteen vaatiessa, joten roolit, valtuudet ja toimeenpano ovat selkeitä jo rauhan aikana. 

Viranomaisten lisäksi tarvitaan myös muun yhteiskunnan tukea. Kansakunnan huoltovarmuus perustuu varmuusvarastoinnin lisäksi myös elinkeinoelämän toimintakykyyn, eli kaupan, liikenteen, materiaalin, elintarvikkeiden, energian, tietoliikenteen jne. varmistamiseen kaikissa tilanteissa. Merkittävä osa tästä on yksityisen sektorin harteilla. Puolustuksen uskottavuuden rakentaminen ja ylläpitäminen koskettaa siis koko yhteiskuntaa ja sen toimijoita.

Uskottavuutta ei voi itse päättää

Puolustuksemme uskottavuus arvioidaan ulkomailla sen perustella, mitä siitä on pääteltävissä ja miten sen olemme valmiita osoittamaan. Joukkojemme määrään, varustukseen ja kalustoon sekä toiminnan tasoon liittyvät tiedot on karkealla tasolla saatavissa julkisista lähteistä ja mm. budjettikirjasta. Nämä ovat signaali tasosta, johon Suomi on valmis sitoutumaan turvallisuutensa takaamiseksi. 

Mittavia hankintoja, kuten merivoimien alusten sekä ilmavoimien hävittäjien uusinta, seurataan maailmalla suurella mielenkiinnolla, eikä vain tarjoajien osalta. Myös panostuksemme kyberpuolustukseen, varautumisemme informaatio- ja hybridivaikuttamiseen sekä tiedustelulain voimaansaattaminen ovat merkittävä viesti kansallisen toimintakyvyn ja tahdon näkökulmasta. Antamamme signaali voi olla joko positiivinen tai negatiivinen, mutta ei koskaan neutraali.

Jotta olisimme uskottava, tulee meidän olla luotettava ja haluttu kumppani. Suomea arvostetaan erityisesti panostuksestamme rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin. Suomi osallistuu myös kansainvälisiin valmiusjoukkoihin ja on tehnyt mm. isäntämaasopimuksen, joka tähtää kansainvälisen avun vastaanottokyvyn varmistamiseen osana kansallisen puolustuksen kehittämistä. NATOn kumppanuus, Pohjoismainen yhteistyö, EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen sekä kahden- ja monenvälinen sotilaallinen yhteistoiminta vahvistavat kansallisen puolustuksemme kehittämistä ja myös uskottavuutta.

Kansainvälisestä harjoitustoiminnasta on tullut arkipäivää. Suomi osallistuu sellaisiin harjoituksiin, jotka parhaiten palvelevat sekä uusien tarvittavien taitojen oppimista että kansallisesti hankitun osaamisen ja yhteensopivuuden arviointia. Esim. hävittäjälentolaivueet ja merivoimien yksiköt harjoittelevat Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa lähes viikoittain. Tämä on erittäin kustannustehokasta ja mahdollistaa sellaisten toiminnallisuuksien harjoittelun, mikä olisi kansallisella tasolla mahdotonta toteuttaa.

Suomi myös tarvitsee kumppaneitaan. Mikäli sotilaallinen kriisi Itämeren tai Fennoskandian alueella puhkeaisi, joutuisi Suomi vääjäämättä sen suoranaiseksi tai välilliseksi osapuoleksi. Ilman molempia osapuolia velvoittavia valtiosopimuksia ei sotilaallisen avun saaminen ole varmaa, tuskin edes todennäköistä. Turvatakuita ei ole ilman jäsenyyttä.

Uskottavan puolustuksen perimmäinen päämäärä on kynnyksen nostaminen niin korkealle, että sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen tai sen käyttö on äärimmäisenäkin keinona kannattamatonta. 


Pidetään kynnys korkealla! Se on yhteinen tehtäväme.

2 kommenttia:

  1. Mikä kansallinen puolustus? Maan sisäinen turvallisuus on menetetty kun rajat ovat avoinna ja sieltä läpsyttelee maahan vieraan poliittisen ismin jäseniä, joiden päämäärä on tuon ismin saattaminen vallitsevaksi maahan omine lakeineen. Maan hallitus ja sisäministeri, jolle maan sisäinen turvallisuus kuuluu eivät ole hoitaneet niille kuuluvaa tehtävää, seuraukset näkyvät, monta kuollutta suomalaista ja valtava määrä suomalaisia lapsia on uhrattu tuolle ismille, eikä loppua ole näkyvissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin!Turha hankkia mitään hävittäjiä, kun maata miehitetään sisältä päin! Käytettäis nekin rahat huono-osaisten auttamiseen!

      Poista

Ajatuksia uskonnonvapaudesta

Sain muistutuksen vastata uskonnonvapaus.fi -vaalikoneeseen ; kiitos siitä! Vaalikone oli mielestäni hyvin selkeä ja fokusoitunut, mutta se...